Raviharrastuksen ydin on tietenkin itse hevonen, sen kohtelu, koulutus ja suhde kouluttajaan on avain menestymiseen. Suomi on yksi suurimmista raviurheilumaista ja kisoja järjestetään lähes joka päivä. Suomen ohella raviurheilu on suosittua Skandinaviassa, Saksassa, Ranskassa, Venäjällä ja Italiassa. Suomessa ravit ovat toiseksi seuratuin urheilulaji heti jääkiekon jälkeen.

Raveissa kisataan hevosten nopeudesta ja palkintona on yleensä rahaa, vedonlyönti on olennainen osa kisatunnelmaa. Toton pelaaminen onnistuu nykyisin etäpisteissä ja kotikatsomoissa ja sen liikevaihto on nykyisin vuosittain noin 200 miljoonaa euroa. Raviurheilu työllistää Suomessa suoraan tai epäsuoraan noin kymmenentuhatta ihmistä.

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomessa on Suomen Hippos ry. Se vastaa Suomessa toimivista ammatti- ja harrastajavalmentajista, jokaisella ravikilpailuihin osallistujalla tulee olla liiton hyväksymä lisenssi. Valmentaminen ja hoitaminen vaatii ammattitaitoa ja pitkäjänteisyyttä, hyvää ja menestyvää ravihevosta ei kouluteta hetkessä. Harrastus vaatii myös jonkun verran pääomaa, sillä itse hevonen, sen tilat, hoito ja ruokinta vaativat rahallisen sijoituksen. Kilpailuihin jokainen hevonen tarvitsee Hippoksen myöntämän kisaoikeuden ja jokaisen hevosen on suoritettava koelähtö ennen ensimmäistä kilpailua.

Ravikilpailuihin käytetään siihen soveltuvia hevosrotuja, Suomen kisoille on tyypillistä että kisoihin osallistuu suomenhevosia. Yleisimpiä ovat kuitenkin lämminveriset ravurit vaikka suomenhevosen tavoin kisaamassa on muitakin pohjoismaisia kylmäverirotuja. Alkuaikoina Suomessa kisattiin vain kylmäverisillä sillä lämminveriset saapuivat Suomeen vasta 1950-luvulla. Kylmäveriset ravurit ovat hitaampia ja tästä syystä niille ja lämminverisille järjestetään eri lähdöt, sen lisäksi poneille on vielä omat lähtönsä.