Hevonen kuuluu hevoseläinten sukuun, johon kuuluvat myös seeprat ja aasit. Nykyisen hevosen edeltäjät olivat ulkonäöltään hieman erilaisia, niiden pää muistutti aasin päätä ja vartalo taas seepraa. Alun perin hevosen kantaisä on kotoisin Amerikan mantereelta, josta se levisi Aasiaan ja myöhemmin Eurooppaan.

Aasialaisten uskotaan olleen ensimmäisiä, jotka pyrkivät kesyttämään hevosia hyötykäyttöön jo noin 4000 vuotta sitten. Nykyisin suurin osa hevosista on kesyhevosia, aikoinaan villihevosia oli neljää eri rotua, joista meidän päiviimme on selviytynyt ainoastaan przewalskinhevonen eli Aasian villihevonen. Se on ainoa lajissaan, joka polveutuu suoraan villihevosesta eikä polveudu villiintyneestä kesyhevosesta kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan villit mustang-hevoset. Niitä ei ole koskaan yritetty kesyttää hyötyeläimiksi sillä ne poikkeavat kesyhevosista monessa suhteessa, przewalskinhevoset luokitellaan erittäin uhanalaisiksi. Niitä voi nähdä eläintarhoissa ja villihevoslajia on pyritty myös palauttamaan takaisin luontoon.

Hevonen on aina edustanut symboolisesti vahvuutta ja voimaa sekä työntekoa. Sitä on kuvattu myös runollisena hahmona, runoratsuna ja ystävänä. Sen kesyttäminen ihmisen avuksi viljelyyn, liikkumiseen ja sotimiseen mullisti aikoinaan elämää monella tavalla. Sen uljaaseen ja vahvaan ulkomuotoon liittyykin monessa suhteessa ihmisen elämäntavan kehittyminen. Hevosesta tuli työjuhta maatiloilla ja korvaamaton apu sotatantereilla, se mahdollisti nopean liikkumisen paikasta toiseen. Nykyisin hevosen ovat korvanneet autot ja traktorit mutta sen merkitys on edelleen keskeinen, vaikka sen käyttötarkoitus kehittyneissä maissa onkin lähinnä harrastusmuoto.

Hevonen on laumaeläin, joka elää jopa 50-vuotiaaksi asti. Tosin niiden elinikä vaihtelee paljon eri rotujen välillä ja olosuhteiden mukaan. Villihevoset menehtyvät nuorempina kuin kesyhevoset mutta useat niistäkin kärsivät ruuansulatus- tai hengitysongelmista. Lajilla on myös usein ongelmia jaloissa sillä hevonen on hyvin liikkuvainen laji, se nauttii avoimilla alueilla ravittamisesta. Hevonen on voimakas ja luontainen juoksija, joka yltää jopa 80 kilometrin tuntinopeuteen. Jalostuksen myötä sen luontaiset herkät vaistot eivät ole pysyneet yhtä tarkkoina kuin villeillä lajeilla luonnontilassa.