Hevosta käytettiin historiallisella ajalla jo apuna muualla Skandinaviassa mutta Suomessa nauta pysyi pitkään pääasiallisena apuna, esimerkiksi vetojuhtana. Viikinkien arvellaan olleen ensimmäisiä, jotka keksivät valjastaa hevosen auran eteen. Hevosen kesyttäminen, kouluttaminen ja hoito oli kalliimpaa ja vaikeampaa kuin naudan. Alussa hevosta käytettiin eniten metsätöissä ja pitkillä matkoilla vetoapuna. 1950-luvulla hevosesta oli kuitenkin jo tullut Suomen maatalouden tärkeä elementti, jonka korvasi vasta myöhemmällä ajalla kehittynyt automatisointi ja taloudellinen kehitys.

Suomessa kasvatetaan nykyisin suomenhevosia, lämminverisiä ravihevosia, puoliverisiä ratsuhevosia, täysverisiä arabialaisia ja englantilaisia sekä ponirotuja kuten shetlanninponeja. Yleisin hevosrotu Suomessa on lämminverinen ravihevonen, kanta pitää sisällään useita rotuja, kuten melko yleisen amerikkalaisen ravihevosen. Suomessa oli vuonna 2010 noin 75 00 hevosta, määrä on noussut viime vuosina harrastustoiminnan lisääntyessä, varsoja syntyi samana vuonna yli 4000, joista eniten oli lämminverisiä ravihevosia ja toiseksi eniten suomenhevosia.

Hevosrotuja arvioidaan olevan maailmassa useampi sata, arviot vaihtelevat rajusti, hevosrotuja on koko historian aikana ollut paljon enemmin mutta monet ovat kuolleet sukupuuttoon. Muinaisista skandinaavisista hevosroduista puhtaimpina ovat säilyneet islanninhevonen ja norjanvuonohevonen, islanninhevonen polveutuu kelttiläisestä hevosesta ja norjanvuonohevonen taas przewalskinhevosesta. Pohjoisen alueiden metsähevosista ovat kehittyneet jyllanninhevonen, pohjoisruotsinhevonen, dölehevonen ja suomenhevonen. Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu ja se luokitellaan monipuoliseksi yleishevoseksi. Niitä on jalostettu juoksijahevosiksi, ratsuhevosiksi, työhevosiksi ja pienhevosiksi. Sitä voisi hyvin kutsua hyväksi yleishevoseksi, se on vankkarakenteinen ja yhteistyönhaluinen. Suomenhevosia arvioidaan olevan noin 20 000 ja niitä tapaa myös ravihevosina, osa suomenhevosista soveltuu parhaimmillaan moneen toimeen. Suomenhevonen on monen ratsastajan unelma ja lopullinen valinta. Ravihevoset-kohdasta voit lukea lisää ravihevosista.

Suurkilpailuksi Suomessa lasketaan kisat, joiden ykköspalkinto on 10 000 euroa tai enemmän, lähes jokaisella maan raviradalla pidetään vuosittain ainakin yhdet suurkilpailut. Kuninkuusravit ovat vuoden kohokohta ja ne ajoittuvat aina kesään, ravit järjestetään kiertävästi eli kilpailua hakeneet paikkakunnat saavat jokainen ne vuorollaan järjestettäväksi. Kilpailujen järjestelytoiminta on iso ponnistus, sillä Suomessa säädökset koskien rataa ja tiloja ovat tarkat. Suuret väkimäärät tuovat paikkakunnalle samalla paljon rahaa mutta oheistoiminnan on oltava riittävää majoituksen, muonituksen ja ohjelman puitteissa. Vuosittan noin 50 000 raviurheilusta kiinnostunutta kerääntyy Suomen kesän yhteen suosituimpaan tapahtumaan.

Kuninkuusraveissa kisaavat suomenhevoset, jotka kahden päivän aikana mittelevät eri ratapituuksilla kolmesti, ratoja on 2100 m, 1609m ja 3100 m. Näiden ratakisojen tulokset lasketaan yhteen ja sen perusteella palkitaan kuningas ja kuningatar.

Viime vuonna kisat järjestettiin heinäkuussa Porissa. Ravikuninkaaksi kruunattiin Ari Moilasen ohjastama Köppinen ja kuningattareksi Jukka-Pekka Kauhasen ohjastama Mokomani. Voitto oli Moilaselle jo viides ja Kauhaselle neljäs joten tulevissa raveissa samalta kaksikolta voi odottaa kovia tuloksia. Vuoden 2015 Kuninkuusravit järjestetään Joensuussa ja ne ovat kaupungin neljännet isännöidyt kisat. Tulevassa kisassa vanhat konkarit Köppinen ja Mokomani ovat vahvoilla ja vedonlyönnistä kiinnostuneiden kannattaa seurata kertoimia Betsafen sivuilta. Kovatasoisten ravurien kertoimet ovat alhaalla ja molemmilta voidaankin odottaa paljon.

Vedonlyönti on monelle raviurheilun seuraajalle se juttu, mikä koukuttaa seuraamaan kisoja vuodesta toiseen. Vedoissa pyritään veikkaamaan hevosen sijoittumista ja voittosumma määräytyy sen mukaan paljonko on pelattu ja paljonko on oikeita osumia. Monissa ravitapahtumissa tilat ovat nykyisin hyvät ja aikaa voi viettää myös sisätiloissa, vaikka hevosraveihin sijoittaisi vain muutaman euron, tulee seuraamisesta huomattavasti intensiivisempää kun voi jännittää oman vedon puolesta.

Raveissa kisataan hevosten nopeudesta ja palkintona on yleensä rahaa, vedonlyönti on olennainen osa kisatunnelmaa. Toton pelaaminen onnistuu nykyisin etäpisteissä ja kotikatsomoissa ja sen liikevaihto on nykyisin vuosittain noin 200 miljoonaa euroa. Raviurheilu työllistää Suomessa suoraan tai epäsuoraan noin kymmenentuhatta ihmistä.

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomessa on Suomen Hippos ry. Se vastaa Suomessa toimivista ammatti- ja harrastajavalmentajista, jokaisella ravikilpailuihin osallistujalla tulee olla liiton hyväksymä lisenssi. Valmentaminen ja hoitaminen vaatii ammattitaitoa ja pitkäjänteisyyttä, hyvää ja menestyvää ravihevosta ei kouluteta hetkessä. Harrastus vaatii myös jonkun verran pääomaa, sillä itse hevonen, sen tilat, hoito ja ruokinta vaativat rahallisen sijoituksen. Kilpailuihin jokainen hevonen tarvitsee Hippoksen myöntämän kisaoikeuden ja jokaisen hevosen on suoritettava koelähtö ennen ensimmäistä kilpailua.

Ravikilpailuihin käytetään siihen soveltuvia hevosrotuja, Suomen kisoille on tyypillistä että kisoihin osallistuu suomenhevosia. Yleisimpiä ovat kuitenkin lämminveriset ravurit vaikka suomenhevosen tavoin kisaamassa on muitakin pohjoismaisia kylmäverirotuja. Alkuaikoina Suomessa kisattiin vain kylmäverisillä sillä lämminveriset saapuivat Suomeen vasta 1950-luvulla. Kylmäveriset ravurit ovat hitaampia ja tästä syystä niille ja lämminverisille järjestetään eri lähdöt, sen lisäksi poneille on vielä omat lähtönsä.

Aasialaisten uskotaan olleen ensimmäisiä, jotka pyrkivät kesyttämään hevosia hyötykäyttöön jo noin 4000 vuotta sitten. Nykyisin suurin osa hevosista on kesyhevosia, aikoinaan villihevosia oli neljää eri rotua, joista meidän päiviimme on selviytynyt ainoastaan przewalskinhevonen eli Aasian villihevonen. Se on ainoa lajissaan, joka polveutuu suoraan villihevosesta eikä polveudu villiintyneestä kesyhevosesta kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan villit mustang-hevoset. Niitä ei ole koskaan yritetty kesyttää hyötyeläimiksi sillä ne poikkeavat kesyhevosista monessa suhteessa, przewalskinhevoset luokitellaan erittäin uhanalaisiksi. Niitä voi nähdä eläintarhoissa ja villihevoslajia on pyritty myös palauttamaan takaisin luontoon.

Hevonen on aina edustanut symboolisesti vahvuutta ja voimaa sekä työntekoa. Sitä on kuvattu myös runollisena hahmona, runoratsuna ja ystävänä. Sen kesyttäminen ihmisen avuksi viljelyyn, liikkumiseen ja sotimiseen mullisti aikoinaan elämää monella tavalla. Sen uljaaseen ja vahvaan ulkomuotoon liittyykin monessa suhteessa ihmisen elämäntavan kehittyminen. Hevosesta tuli työjuhta maatiloilla ja korvaamaton apu sotatantereilla, se mahdollisti nopean liikkumisen paikasta toiseen. Nykyisin hevosen ovat korvanneet autot ja traktorit mutta sen merkitys on edelleen keskeinen, vaikka sen käyttötarkoitus kehittyneissä maissa onkin lähinnä harrastusmuoto.

Hevonen on laumaeläin, joka elää jopa 50-vuotiaaksi asti. Tosin niiden elinikä vaihtelee paljon eri rotujen välillä ja olosuhteiden mukaan. Villihevoset menehtyvät nuorempina kuin kesyhevoset mutta useat niistäkin kärsivät ruuansulatus- tai hengitysongelmista. Lajilla on myös usein ongelmia jaloissa sillä hevonen on hyvin liikkuvainen laji, se nauttii avoimilla alueilla ravittamisesta. Hevonen on voimakas ja luontainen juoksija, joka yltää jopa 80 kilometrin tuntinopeuteen. Jalostuksen myötä sen luontaiset herkät vaistot eivät ole pysyneet yhtä tarkkoina kuin villeillä lajeilla luonnontilassa.

On helppoa kuvitella, että hevosten hoitaminen ja niillä ratsastaminen tai kilpailu sujuisi keneltä tahansa. Se on kuitenkin kovaa työtä ja vaatii paljon harjoittelua, isojen eläimien kanssa oleminenkin vaatii kylmäpäisyyttä ja hevosten tuntemista. Hevosten hoitaminen ei sovi herkkähermoisille hienohelmoille, sillä tilojen siivoaminen, ruokkiminen ja itse hevosen hoito on vaativaa ruumiillisesti. Ratsastaminen on monipuolinen harrastus, jota ei voi aloittaa ilman siihen koulutusta.

Se kehittää koordinaatiokykyä, tasapainoa, rytmitajua ja tietenkin kuntoa, harrastus on myös erinomaista harjoitusta selkälihaksille. Ratsastusterapia on hyväksi havaittu kuntoutusmuoto kehitysvammaisille ja jopa ongelmanuorille. Kilparatsastus hevosella vaatii hyvää luottamussuhdetta ihmisen ja hevosen välillä, ratsastukseen liittyy omat riskinsä vaikka ne ovatkin tilastollisesti samansuuruisia kuin muissakin urheilulajeissa. Hevosurheilu on niitä harvoja lajeja, joissa miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa.